Yllättävät kustannusnousut – mitä sopimuksessa lukee?
Öljyn hinta on Iranin sodan vuoksi noussut tasolle, jota ei ole nähty vuosiin. Se iskee suoraan suomalaisiin urakoitsijoihin polttoaineiden, rahtien ja tuotantopanosten kautta – tilaajan ja toimittajan välisissä sopimuksissa on kuitenkin vain harvoin varauduttu äkillisiin kustannustason nousuihin.
Miten asia on ratkaistu yleisimmissä sopimusehdoissa?
YSE 1998 (rakennusurakat) asettaa korkean kynnyksen ja tiukat edellytykset. Hintaa tarkistetaan vain, jos laki, asetus tai muu viranomaisen toimenpide, jota ei kohtuudella ole voitu ennakoida, muuttaa kustannustasoa, vaikuttaa suoraan urakkahintaan ja on vaikutukseltaan vähintään 0,5 prosenttia urakkahinnasta. Markkinaperusteiset hinnanmuutokset jäävät urakoitsijan kannettaviksi. Lue lisää aiemmassa artikkelissa: Mitä urakoitsija voi tehdä, kun rakentamisen kustannukset nousevat yllättäen kesken urakan?
KE 08 (kone- ja kuljetuspalvelut) ei sisällä lainkaan hinnantarkistusmekanismia ja äkillisten hintashokkien riski jää kokonaan urakoitsijalle. Force majeure oikeuttaa vain sopimuksen purkuun, ei hinnan tarkistamiseen. Ainoaksi ulospääsyksi jää kahden työpäivän irtisanomisaika, joka ei sekään ole käytettävissä määräaikaisissa sopimuksissa.
JYSE Palvelut 2025 (julkisesti hankitut palvelut) tarjoaa eniten joustavuutta. Hinnanmuutos on mahdollinen uusien viranomaismaksujen, sovitun indeksitarkistuksen tai palvelun yleisen hintakehityksen perusteella – viimeksi mainittu edellyttää, että sopimus ei ole kiinteähintainen koko sopimuskauden. Ensimmäinen muutos yleisen hintakehityksen perusteella on kuitenkin tehtävissä aikaisintaan 12 kuukautta sopimuskauden alusta.
Voidaanko sopimusta silti sovitella?
Kouvolan hovioikeuden vuonna 2014 antamassa tuomiossa (dnro S13/383) hintaehtoa soviteltiin OikTL 36 §:n nojalla, kun öljyn hinta oli kolminkertaistunut ja toimittaja joutui toimittamaan lämpöenergiaa tuotantokustannuksiaan alempaan hintaan. Ratkaisevaa oli, että kustannusnousua ei ollut voitu ennakoida, että se kohdistui suoraan itse suoritukseen ja että toimittajalla ei ollut vaihtoehtoisia toimitustapoja.
Jos sopimus muuttuisi täysin epätasapainoiseksi sen allekirjoittamisen jälkeen, on mahdollista hakea sen mukauttamista muun muassa sopimuslain 36 §:n nojalla. Samalla on syytä muistaa, että sopimus itsessään toimii riskinjakoa koskevana välineenä, jonka osapuolet ovat hyväksyneet etukäteen. Tästä syystä sopimuksen mukauttamisen kynnys on korkea, etenkin kaupallisissa yhteyksissä, ja säännöstä sovelletaan pääasiassa poikkeustapauksissa.
Mitä tästä opimme?
Vakioehdot suojaavat toimittajaa usein heikommin kuin kuvitellaan – ja pidemmän päälle siitä muodostuu ongelma myös tilaajalle. Riskit on jaettava erityisissä hardship-, indeksi- ja polttoaine-ehdoissa. Vakioehtojen omat hinnanmuutossäännökset, kuten JYSE:ssä, tulevat usein liian myöhään – tai eivät ollenkaan. Poikkeustilanteisiin varautuminen huolellisella sopimusvalmistelulla on edullisempaa kuin sopimuksen purkaminen tai jälkikäteinen sovittelu tuomioistuimessa.
