Hankintalain muutokset 2026 – tärkeimmät uudistukset

Suomen hankintalaki on suurimman muutoksensa edessä pitkään aikaan. Hallitus julkaisi paljon keskustelua herättäneen hallituksen esityksen (HE 2/2026) 5. helmikuuta 2026. Uudistus tuo mukanaan lukuisia muutoksia ja aiheuttaa epävarmuutta sovellettavista säännöksistä ja niiden voimaantuloajankohdista. Uusi hankintalaki tuo kolme keskeistä muutosta: markkinakartoitusvelvoite suurhankintoihin, velvoite jakaa hankinnat osiin ja tiukemmat in-house-säännöt. Tässä käymme läpi, mitä muutokset tarkoittavat käytännössä.

Markkinakartoitus pakolliseksi yli 10 miljoonan hankinnoissa

Yksi merkittävimmistä uudistuksista koskee hankintoja, joiden arvioitu arvo (ilman arvonlisäveroa) ylittää 10 miljoonaa euroa. Ennen hankintamenettelyn käynnistämistä hankintayksikön on tehtävä joko markkinakartoitus tai arvioitava hankintamallin soveltuvuus. Aiemmin markkinakartoitukset ja hankintamallin arvioinnit olivat vapaaehtoisia, ja niitä käytettiin satunnaisesti. Hankintayksiköiden on nyt dokumentoitava, että jokin näistä toimenpiteistä on toteutettu ennen hankintamenettelyn käynnistämistä.

Markkinakartoitus tai markkinavuoropuhelu tarkoittaa, että hankintayksikkö kerää järjestelmällisesti tietoa markkinoista ennen hankinnan toteuttamista. Tämä voi tapahtua tapaamisten, kyselyjen, webinaarien tai kirjallisten tietopyyntöjen kautta mahdollisilta toimittajilta. Tavoitteena on auttaa hankintayksikköä ymmärtämään markkinoiden tarjontaa, saatavilla olevia ratkaisuja sekä vaatimusten muotoilua parhaan mahdollisen kilpailun saavuttamiseksi.

Hankinnan jakaminen osiin – uusi velvoite EU-hankinnoissa

Markkinakartoitusten lisäksi uudistus asettaa uusia vaatimuksia hankintojen rakenteelle. Hallitus ehdottaa hankintayksiköille pääsääntöistä velvollisuutta jakaa EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat tarkoituksenmukaisiin osiin. Hankintayksikön on aktiivisesti perusteltava päätöksensä olla jakamatta hankintaa osiin. Perustellut syyt sekä jakamiseen liittyvät riskit muodostavat kuitenkin poikkeusperusteita, eikä velvollisuus koske puitejärjestelyjen sisäisiä hankintoja.

Muutoksen taustalla on pyrkimys helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osallistumista suuriin hankintoihin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kapeille erikoisaloille erikoistuneilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet voittaa osia suurista sopimuksista ilman, että niiden tarvitsee hallita koko hankintakokonaisuutta. Mahdollistamalla pk-yritysten laajemman osallistumisen hankintayksiköt voivat monipuolistaa toimittajakantaansa, vähentää riippuvuutta suuriin yksittäisiin toimittajiin ja mahdollisesti saavuttaa parempaa hyötyä sopimusten elinkaaren aikana.

Yhden tarjouksen sääntö: milloin hankinta on kilpailutettava uudelleen?

Jos hankintayksikkö saa vain yhden tarjouksen EU-kynnysarvot ylittävässä avoimessa hankintamenettelyssä, hankinta on lähtökohtaisesti keskeytettävä ja toteutettava uudelleen. Uudelleenkilpailutusvelvoitetta ei kuitenkaan sovelleta, jos hankintayksikkö on tehnyt markkinakartoituksen tai jos hankinta on jaettu osiin.

Velvoitteesta voidaan poiketa myös erityisen painavista syistä, esimerkiksi jos hankinnan kohde on poikkeuksellisen monimutkainen tai jos sopivia toimittajia on rajallinen määrä markkinoilla. Hankintayksikön on järjestettävä uusi tarjouskilpailu vain kerran.

Eurooppalaisesta näkökulmasta uudelleenkilpailutusvaatimus on verrattain harvinainen ja juontuu riskeistä, joita syntyy vain yhden toimittajan jättäessä tarjouksen. Vaatimuksella varmistetaan, että hankinnassa toteutuu todellinen kilpailu. Hankintayksiköille tämä voi merkitä pidempiä määräaikoja ja jossain määrin lisätyötä.

10 prosentin sääntö sidosyksikköhankinnoissa

Uusi laki tiukentaa myös edellytyksiä sille, milloin yhtiö voidaan katsoa ns. in-house-yhtiöksi eli sidosyksiköksi. Yksi merkittävimmistä muutoksista on 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus sidosyksikköhankinnoissa.

Uutta on, että hankintayksikön omistusosuuden sidosyksiköstä on oltava vähintään 10 prosenttia, jotta hankintayksikkö voi hankkia palveluja suoraan ilman kilpailutusta.

Hallitus kirjoittaa esityksessään:

”Ehdotetun muutoksen tavoitteena olisi estää kansallisesti sidosyksiköiden omistuksen jakautuminen hyvinkin pieniin osuuksiin, mikä olisi ongelmallista hankintalainsäädännön ja kilpailun ja markkinoiden hyödyntämistä koskevien tavoitteiden näkökulmasta.”

Poikkeus on olemassa sellaisille tytäryhtiöille tai vastaaville yksiköille, jotka on perustettu yksinomaan tuottamaan rajattua lakisääteistä palvelua – tai tämän tuottamiseen välittömästi liittyvää tietojärjestelmää. Tämä poikkeus koskee kuitenkin vain yksiköitä, joiden liikevaihto on enintään miljoona euroa vuodessa.

Uudistus avaa merkittäviä mahdollisuuksia toimittajille, sillä monet aiemmin sidosyksikköinä toteutetut hankinnat tulevat markkinoille kilpailutettaviksi. Suurimmat muutokset näkyvät muun muassa ruokahuolto-, siivous- ja puhtaanapitopalveluissa sekä ICT-palveluissa. Samalla kunnat katsovat menettävänsä volyymietuja ja asiantuntemusta, mikä aiheuttaa jännitteitä.

Hankintalain voimaantulo 2026–2027 

Lakimuutokset tulevat voimaan vaiheittain. Laki on pääosin tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2026. Hankintojen osiin jakamista ja hankinnan keskeyttämistä yhden tarjouksen tilanteessa koskevat säännökset tulevat voimaan 1. lokakuuta 2026. Sidosyksiköiden 10 prosentin vähimmäisomistusta koskevaa vaatimusta sovelletaan 1. heinäkuuta 2027 alkaen.

Hankintalain muutosten myötä sekä hankintayksiköiden että toimittajien on syytä tarkistaa strategiansa. Muutokset tuovat mukanaan sekä haasteita että uusia mahdollisuuksia. Haluatko tietää, miten muutokset vaikuttavat juuri teidän hankintaanne? Ota yhteyttä. Seuraamme aktiivisesti päivityksiä ja voimme vastata kysymyksiisi.