Uusi Whistleblower-direktiivi – mikä se on ja mitä se tarkoittaa?

Euroopan neuvosto hyväksyi syksyllä 2019 uudet säännöt väärinkäytöksien ilmoituskanavien osalta sekä suojamekanismit rikkomuksia ilmoittavien henkilöiden suojaksi. Säännöt koskevat sekä yksityisellä että julkisella puolella tapahtuvia väärinkäytöksiä.

Mitä väärinkäytösten ilmoittaminen on?
”Whistleblowing”, tai väärinkäytösten ilmoittaminen tarkoittaa sitä, että henkilö tiedottaa omaa organisaatiotaan, ulkopuolisia tai valvontaviranomaisia sellaisesta organisaation sisäisestä toiminnasta, joka on lainvastaista, epäeettistä tai muutoin paheksuttavaa. Direktiivin tarkoituksena on vähentää lainvastaista ja epäeettistä toimintaa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Whistleblower-direktiivi pyrkii antamaan yrityksissä, yhteisöissä ja viranomaisilla työskenteleville työntekijöille mahdollisuuden ilmoittaa johdolle nimettömänä huomaamistaan väärinkäytöksistä, jotta johdolla olisi mahdollisuus puuttua ongelmiin.  Tämäntyyppistä tarvetta ilmenee etenkin suuremmissa yrityksissä, joissa johdolla ei ole mahdollisuutta valvoa toiminnan kaikkia yksityiskohtia johdon ollessa jakautunut usean henkilön ja yksikön kesken. Suuret yritykset ja yhteisöt ovatkin yksi direktiivin keskeisimmistä kohderyhmistä.

Mitä direktiivi tarkoittaa käytännössä?

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat mm. kaikki yli 50 henkilöä työllistävät yritykset, finanssialalla toimivat yritykset ja yli 10 000 asukkaan kunnat. Yksinkertaistettuna direktiivi tuo mukanaan vaatimuksen turvallisten ja tehokkaiden kanavien järjestämisestä ja ylläpidosta, joita pitkin ilmoittajat voivat sisäisesti ja nimettömänä ilmoittaa havaitsemistaan mahdollisista rikkeistä. Järjestelmän on lisäksi mahdollistettava ilmoitettujen puutteiden selvittämisen, puutteisiin liittyvän päätöksenteon sekä koko prosessin dokumentaatio.

Direktiivi suojaa väärinkäytöstä ilmoittavia useammalla EU-oikeudenalalla, kuten julkisten hankintojen, rahanpesun estämisten, yritysverotuksen, tietosuojan, elintarvike- ja tuoteturvallisuuden sekä ympäristönsuojelun osalta. Direktiivi edellyttää toimivien kanavien järjestämisen yhteensä 19 oikeudenalan saralla. Direktiivi kieltää kaikenlaiset ilmoittajaan kohdistuvat kostotoimenpiteet ja uhkaukset, onhan tavoitteena turvata mahdollisuus ilmoittaa väärinkäytöksistä nimettömänä ja nimenomaan pelkäämättä seurauksia (esim. saamatta jäävät palkankorotukset, lomautukset, irtisanomistet). Direktiivi suojaa hyvässä uskossa tehtyjen ilmoitusten tekijöitä, minkä jälkeen ilmoitus siirtyy johdolle tutkittavaksi ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä päätettäväksi. Ilmoittajan ei siten itse tarvitse selvittää asiaa tai esimerkiksi tutkia, pitääkö hänen epäilyksensä pitää paikkansa vai eivät. Direktiivin antama suoja on huomattavasti laajempi kuin se, minkä työsopimuslaki ja vahingonkorvauslaki tänäpäivänä antavat.

Mikäli direktiivin soveltamisalaan kuuluva yritys ei kykene tai halua järjestää direktiivin tarkoittamaa uskottavaa kanavaa, on ilmoittajalla oikeus ilmoittaa epäillystä väärinkäytöstä julkisesti ja kuitenkin saada direktiivin mukainen ilmoittajansuoja kostotoimenpiteitä vastaan. Mikäli yrityksellä tai yhteisöllä kuitenkin on toimiva ja uskottava kanava, tulee ilmoitus ensisijassa tehdä tämän kanavan kautta. Tällä tavalla organisaatiolla on mahdollisuus korjata ja puuttua mahdollisiin puutteisiin ilman, että puutteet tulevat julkisiksi. EU-maiden tulee implementoida direktiivin edellyttämät kanavat ja järjestelmät viimeistään 17.12.2021.

Käytännössä…
Jotta kanava toimisi toivotulla tavalla vaaditaan sekä organisaatiolta,  johdolta että työntekijöiltä luottoa järjestelmään sekä sen nimettömyyteen. Joissain yrityksissä byrokraattiseksi koetun direktiivin implementointi edellyttää lisäksi taloudellisia ja ajallisia investointeja. Toimivan järjestelmän laatiminen voi kuitenkin ilmoitusten avulla johtaa merkittävien puutteiden havaitsemiseen ja näihin puuttumiseen, jolloin tehdyt investoinnit myös maksavat itsensä takaisin sekä rahallisesti että mainehaitta huomioiden.